Vieraskynäpalsta

TIMO NIEMI, HELSINGIN TAKSIAUTOILIJAT RY:N JÄSEN

- -Kirjoitus julkaistu Helsingin Taksiautoilijat ry:n jäsenlehdessä 2/2019-

 

Uuden lain jälkeistä elämää on eletty lähes 6 kuukautta, ja tilanne taksialalla on edelleen aikamoisessa murroksessa. Tuleva maaliskuu näyttää, mihin suuntaan mennään. Jos siis kuski tietää, mihin mennään – kolmannen vaiheen mukanahan tulee uudistus, että kuljettajan ei tarvitse osoittaa enää minkäänlaista paikallistuntemusta. Maaliskuun jälkeen pystyy siis harhailemaan eksyksissä vaikka lakiin vedoten. Toki suurilla välitysyhtiöillä on edelleen omat laatuvaatimuksensa, ja se on hyvä. Alalle tulee kuitenkin koko ajan lisää yrittäjiä, jotka eivät kuulu mihinkään välityspalveluun, ja heitä ei laki enää velvoita opiskelemaan paikallistuntemusta. Tämä on huono uudistus, vaikka ehkä työvoimapoliittisesti hyvä asia.

Onko villi villi?
Olen itse ajanut nyt noin neljä kuukautta villinä yrittäjänä, tai ehkäpä oikea termi olisi uutena yrittäjänä, mutta media on ottanut tuon nimityksen omakseen. Ollaan siis villejä – vai ollaanko? Miten määritellä villi yrittäjä? Ovatko villejä kaikki, jotka ovat saaneet liikenneluvan 1.7.2018 jälkeen, vaikka he ajaisivat jonkun välitysyhtiön alla, kuten itse teen? Onko villinä ajaminen erilaista kuin suurien välitysyhtiöiden alla ajaminen? Mielestäni ei paljon. Toki omia vaikeuksiaan se tuottaa, ja median jopa liiallinen varoittelu ja pelottelu on tuonut lisää haastetta löytää asiakas. Kyllä niitä kuitenkin löytää: pikkuisen kun tekee töitä, ei välttämättä tarvitse edes tolpilla seistä ja saa ajoja ihan tarpeeksi. Olen itse löytänyt jonkin verran omia asiakkaita, ja lisäksi on välitysyhtiö. Yhteensä ne ovat tuottaneet minulle ajoja juuri sen verran kuin ehdin ajamaan, enemmänkin olisi tarjolla, mutta aika ei vain anna periksi. Olen ajanut parikymmentä vuotta sitten kuljettajana Helsingissä taksia useamman vuoden, ja sen vuoksi minulle on ollut helpompi lähteä yrittäjänä kokeilemaan, mitä tämä on. Monet näyttävät lähteneen mukaan ihan pystymetsästä, ja veikkaan, että monelle on tullut tai tulee kylmänä faktana eteen, että taksiyrittäminen ei ole ihan sitä mitä on ajateltu. Kulut ovat isot, kilpailu on todella kovaa, työntekijöitä ei löydy jne. jne.

Miten ala on muuttunut?
Mielestäni muutoksen suunta ei ole hirvittävän hyvä. Ennen navigaattoreiden ja Google Mapsin aikaa löysimme aina perille, tiesimme mihin suuntaan meidän piti lähteä, mutta nyt näyttää siltä, että näin ei ole. Asiakkaille annetaan kännyköitä tai navigaattoreita käteen ja pyydetään heitä kirjoittamaan osoite. Tämä ei ole mielestäni suomalaisen taksin tapa toimia. Tätä olen häpeissäni seurannut, ja pelkään, että tämä tulee vielä lisääntymään. Olen ollut ihmeissäni myös siitä, että vanhan hyvän ajan herrasmiessäännöt on unohdettu. Onneksi ei kokonaan, mutta moni vanhan ajan kuljettajakin on alkanut toimimaan hieman väärin. Ymmärrän sen, koska monella villillä tuntuu olevan täysin omat säännöt. Kuvuissa on kaiken maailman merkintöjä, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin asiakkaan harhauttaminen. Tarkoitukselliseen harhauttamiseen olisi viranomaisten syytä puuttua. Parempi olisi, jos kaikki toimisivat avoimin kortein ja reilulla pelillä. Toivon, että jonakin päivänä me villit ja vanhanajan kunnon taksit voisimme toimia hyvässä yhteisymmärryksessä ja sulassa sovussa. Tämä tulee viemään aikaa ja vaatii kummaltakin osapuolelta paljon työtä, mutta katson, että se työ tuottaisi tulosta.